perjantai 7. marraskuuta 2014

ASIOIDEN HYVÄKSYMISTÄ

Tänään on perjantai. Niin sanotussa ideaalitilanteessa se tarkottaisi sitä, että olisin luultavasti ollut maanantaista asti töissä, ja lähdössä juuri nauttimaan viikonlopun vapaudesta. Tämä ei olisi ideaalitilanne siksi, että töiden tekeminen itsessään olisi jotenkin ylivertaista, vaan siksi, että olisin saanut palkkaa, jonka olisin käyttänyt sekä laskujen maksamiseen, opintolainan lyhennyksiin, uuteen asuntosäästötiliini (jonka perustan heti kun alan saada sitä kunnollista palkkaa), ja ehkäpä punkkupullolliseen, jotta voisin juhlistaa elämän parhaan ajan, eli täysipäiväisen vapaa-ajan alkamista.

Piilossa Natasha-Babushka-takin alla. UFF, 6€.

No, tänään on perjantai, ja taas yksi päivä, jonka aloitan istumalla läppärin ääressä sotkuisessa keittiössämme ja keittämällä liian vahvaa kahvia, jolla juon taas itseni tärinöiden partaalle. Osoitteet, joihin surffaan joka päivä, ovat kela.fi, erko.fi, hel.fi/hki/sosv/fi/etusivu sekä te-palvelut.fi. Näistä palveluista on muodostunut jo eräänlainen rutiini, joka ei ole rutiinia nähnytkään. Kun olen aikani pähkäillyt näiden kaikkien välillä ja yrittänyt pysyä kartalla siitä mitä liitteitä tarvitsinkaan taas missäkin kohdassa ja milloin pystyinkään taas täyttämään minkäkin kohdan, alkaa taas turhauttaa.

Tätä on mun elämä nykyään. Soittelua virastosta toiseen, palkkatodistusten metsästämistä, odottelua odottelua odottelua, työpaikkailmoituksia, työttömyyslakien tulkintaa ja numeroita sekä jonkinlaista surkeaa räpellystä. Tänään on onneksi ihan hyvä päivä ja hyvä vaihe. Olen taas vähän enemmän perillä asioista, ja koska sain myös vähän työkeikkaa (okei, mikroskooppista, mutta silti, jotakin hiluja siitäkin saa), nousi mielialakin jonkin verran.

Ja vaikka paperinpyöritysrumba onkin vittumaista, turhauttavaa, vaivalloista, vaikeaa, saatanallista ja kaikilla muillakin voimasanoilla kuvailtavaa, on elämä ollut ihan hyvää. Olen ehkä viimeinkin kyennyt saamaan jotakin nautintoa tästä vapaa-ajan määrästä.



On ollut aikaa ideoida kaikenlaista. On ollut aikaa viettää kokonainen päivä kellon ympäri studiossa. On ollut aikaa miettiä sitä, että vaikka juuri nyt rahahanat ovat kiinni ihan jokaisesta mahdollisesta paikasta, niin tämä on väliaikaista. Kunhan jaksan raivata tieni läpi tiheän byrokratiaviidakon hampaita kiristellen, tulee kaikki järjestymään. Toivoa on. Rahaa ei, mutta toivoa siitä, että vielä tämä tästä muuttuu.

Ja jos ei muutu, niin ainahan sitä voi tehdä jotain, josta nauttii. Tehdä studiojuttuja. Lainata soittimia kavereita. Opetella jotakin uutta. Hankkia vihdoin se filmikamera ja filmiä. Lukea ja stalkata. Elää päivä kerrallaan, kuten nytkin.


(Tuntuu tyhmältä laittaa tällainen teiniaikojen klassikkosuosikki, mutta se tuntui taas jotenkin ajankohtaiselta. Ja vaikka se on ehkä vähän nolo, niin biisi on hyvä. Pitääkin kuunnella koko toi levy!)