TÄRKEÄ HETKI IHMISEN ELÄMÄSSÄ

Noniin, tänään se tapahtui. Elämäni merkkipylväs. Tein aivan itse alusta loppuun Badrijani Nigvzit, eli georgialaiset munakoisorullat! Siitä hyvästä julkaisen elämäni ensimmäisen ruokareseptin, ja julistan itseni virallisesti aikuiseksi. Kas näin!

Tarina alkaa Moskovasta, jossa vierailimme Suvin kanssa noin vuosi sitten ystävämme Elinan luona. Kävimme pariinkin otteeseen testailemassa georgialaisia ravintoloita, jolloin rakastuin tuohon ruokaan heti. Sen viehätystä lisää tietysti se, ettei sitä ole turhan usein saatavilla ainakaan Suomessa. Ja jos ei vuori tule Muhammedin luo, niin, no, tiedättehän.

Kun sitten tänään(kään) ei ollut mitään sen kummempaa tekemistä, marssin kauppaan ja valmistauduin päivän koitokseen seuraavilla tarpeilla:

(Eli georgialaiset munakoisorullat Räihiksen tapaan, olkaa hyvät!)

Näillä mentiin. Ja vähän muullakin.

- Munakoisoja oman harkintakyvyn mukaan (itse otin kolme, ja se oli kyllä liikaa)
- 2,5 dl saksanpähkinöitä
- Tuoretta korianteria
- Kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia (n. 0,5 dl täytteeseen, loput dippisoosiin)
- 1 granaattiomena
- Reippaasti oliivi- tai rypsiöljyä
- Loraus viinietikkaa (itse sovelsin tässä vähän ja käytin väkiviinaetikkaa)
- 3 valkosipulinkynttä (sanoi alkuperäinen ohje, mutta enpä kyllä suosittele, yksikin riittää!)
- Jauhettua paprikaa ja sahramia
- Suolaa

1. Tee munakoisosta mahdollisimman samankokoisia, korkeintaan 1 cm paksuja viipaleita. Paista munakoisot kypsiksi ja pehmeiksi pannulla öljyssä. Tai jos omistat sudin, niin kannattaa varmaankin sutia öljyt munakoisoihin etukäteen. Suosittelen käyttämään sellaista lastaa, jolla voit helposti käännellä koisoja ja testata niiden notkeuden. Nostele koisot erilliselle astialle jäähtymään.

2. Kun olet paistanut koisot, siirry täytteen tekemiseen. Tämä on muuten suoraan sanottuna vittumaista puuhaa, mikäli et omista tehosekoitinta. Minä pässi lähdin sotaan sauvasekoittimella, ja se oli kyllä hermoja raastavaa puuhaa. No eniveis, tahnamainen täyte syntyy niin, että heität saksanpähkinät, mausteet, murskatun valkosipulin sekä pienen lorauksen vettä ja öljyä tehosekoittimeen. Itse lisäsin vielä n. 0,5 dl kreikkalaista jugurttia, jotta täytteestä tulisi riittoisampaa. Revi korianteria sekaan ja laita enintään teelusikallinen suolaa. Tai siis en tiedä missä järjestyksessä nämä kannattaa tehdä. Jos sulla on hienot vempaimet, niin voit varmaan laittaa kaiken vaan sekaisin ja antaa koneen hoitaa homman. Jos sulla ei ole kuin kuppi ja surkea sauvasekoitin, niin kärsi. Lopputuloksena pyritään saamaan paksuhkoa, mutta helposti sekoitettavaa saksanpähkinän makuista tahnaa.

Voi helvetin kuustoista.

3. Kun tahna on valmis ja koisot ovat jäähtyneet, ota leikkuulauta tai vastaava alusta. Lätkäise jäähtynyt koiso siihen ja sirottele sen päälle ihan pikkiriikkisen sormisuolaa. Sitten n. ruokalusikallinen pähkinätahnaa klönttinä koison toiseen päähän. Voit levittää sitä myös koisoa pitkin, jos haluat. Ja eikun rullaamaan!

4. Nostele valmiit rullat astiaan. Sirottele päälle granaattiomenan siemeniä ja tuoretta korianteria. Tai vaikka pikkuisen chiliä, jos haluat rullukoihin potkua.

5. Itse tein kreikkalaisesta jugurtista, sahramista ja korianterista vielä jugurttidipin, mutta kukin tyylillään.

Näitähän riittää.

Ja eikun syömään! Yleensä alkuruokana syötävät rullat ovat yllättävän täyttäviä, eli jos niitä tekee isomman satsin, kannattaa paikalle hankkia useampi syöjä.

Ja seuraavaa kertaa varten opittua:

- Näitä on syytä valmistaa paremmilla työkaluilla. Suti munakoisojen öljyämiseen ja tehosekoitin tahnan valmistukseen olisivat pelastaneet paljolta säädöltä ja sotkulta.
- Granaattiomenasta valuu tosiaan kirkkaan punaista nestettä. Paljon. Ole varuillasi!
- Ja se valkosipuli. Yksi kynsi on varmasti aivan tarpeeksi!
- Varaa ainakin lasillinen punkkua näiden kanssa.

Onko kukaan muu kokkaillut georgialaista? Mitä ja miten?

TÄYTYY KIRJOITTAA

Paikkaan nyt selvästi niinsanotusta vapaaherrattaren elämästä aiheutuvaa aukkoa kirjoittamalla taas blogiini, sillä nyt jos koskaan on aikaa. Tulis jo se helvatan maisterispaperi, niin pääsisin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, koska nykyään lähes kaikissa työpaikkailmoituksessakin mainitaan, että hakijan täytyy olla sellainen. Virallisesti. Tai ainakin työttömyysuhan alla, mitä kyllä koen olevani.

No, mikäpä siinä. Ja entäs muuta? Synttärit oli ja meni, ja söin niin paljon herkkua ja kakkuja, että mun oli pakko aloittaa tällä viikolla sokeridetox. (Sitäpaitsi, eikö 26-vuotiaana kuulu muutenkin alkaa huolehtia hyvinvoinnistaan? Tästähän on suunta vain alaspäin.) Koska kaappimme ovat tällä hetkellä erinäisistä syistä aivan pulloillaan mitä houkuttelevimpia herkkuja, oli pakko estää niihin sortuminen, ja leipaista tällä Noonan reseptillä tilalle sokeriton kesäkurpitsa-suklaakakku. 

Oli muuten ehkä maailman helpoin tehdä, ja hyvältä maistui, suosittelen siis kaikkia sokeridetoxaajia kokeilemaan!

Samalla kauppareissulla pistäydyin siinä pienessä Aasia-putiikissa, jonka nimeä en ikinä muista, mutta se, joka sijaitsee Sörnäisten Punnitse ja säästä -kaupan vieressä. (Sekin on muuten hyvä kauppa! Löysin ihan megasuperhyviä rapeita kuivattuja ja sokeroimattomia hedelmiä.) Olin vailla jotakin sokeritointa juomaa, ja silmiini sattui tällainen.

Ihan älyttömän hyvää! Erittäin raikasta Aloe-litkua, joka oli täynnä aloe-kasvin palasia. Täytyy siis hamstrata tuota kotiin enemmänkin, vaikka kahden euron hinta melko pienestä pullosta onkin aika kova. Suositus siis tällekin!

Ja mitäs muuta? Olen näköjään palannut jälleen siihen tilanteeseen, että nämä kaksi edellä esiteltyä asiaa ovat tämänhetkisen elämäni kohokohdat ja kuulumiset. Tai no ei ihan, on mulla kaksi kiinnostavaa kirjaakin luettavana; Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia ja Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Ja pian telkkarista alkaa dokkari palmuöljystä. Sen lisäksi on Hesari, Twitteri ja puolimaratoni. Eiköhän se aika kulu näidenkin kanssa. (Toim. huom. Oliks toi liian Stubbimaista? Pitäiskö mun huolestua?)

Ainiin, ja olen yrittänyt juoda erityisen paljon sitrushedelmillä maustettua vettä. Siis siksi, että se on terveellistä, ja siksi, että olisi jotakin tekemistä. 

TILA NIMELTÄ MATKAKUUME

Koska taloudellinen tilanteeni notkahti ihan pienen askeleen paremmaksi viime viikkoisen työrupeaman takia, olen joutunut taas akuuttiin shokkitilaan nimeltä matkakuume. Olen googlaillut lentohintoja ja yrittänyt miettiä parhaita budjettiratkaisuja - ihan pitkä viikonloppukin toisissa, myös jo aiemmin valloittamissani maisemissa kiinnostaa. Vaihtoehtoni ovat seuraavat:

Lontoo/Bristol/Cardiff/Muut Brittilän paikat

Vanha kunnon klassikko, jossa voisin majoittua melko varmasti muutaman päivän kavereiden nurkissa. Plussat: Lontoon syksy on upea, eikä mikään houkuttaisi tällä hetkellä enemmän kuin Borough Market, puistot, vintage-kaupat ja kaiken muun kivan tilpehöörin hypistely erinäisissä putiikeissa. Tai vaikkapa päiväreissu Bathiin! Tuttujen ja hyviksi havaittujen asioiden fiilistely ja vaihtariajan nostalgisointi kiinnostaa. Ja Megabus kulkee. Miinukset: Pelkästään Lontoon julkisesta liikenteestä saa pulittaa pitkän pennin, eikä ulkona syöminen ja kahviloissa notkuminen ole juuri sen halvempaa kuin täälläkään. Eli vaikka majoitus ei maksaisi, on rahanmenon määrä vakio.

Budapest

Kävin Budapestissa 13-vuotiaana, ja se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani, joka ei suuntautunut Ruotsiin tai Viroon. 26-vuotiaana kaupungista saisi varmasti paljon enemmän irti, eikä hintatasokaan ole päätä huimaava. Plussat: Norwegianilta saa melko edullisia lentoja, ja sesongin ulkopuolella hostellitkin lienevät kohtuuhintaisia. Muistan ikuisesti ihanan paikallisen roskaruoan Lángosin, heheh. Sitä on saatava! Miinukset: Tarkoituksena olisi tehdä jossain vaiheessa pidempi matka tänne, ja yhdistää samaan syssyyn Wien, Bratislava ja ehkä Prahakin. Eli ehkä tämä kannattaisi vielä säästää?

Pietari

Aivan upea ja monipuolinen kaupunki ihan tässä lähellä. Plussat: St. Peter Line kuljettaa perille ilman viisumiakin, eikä hintataso ollut ainakaan viimeksi siellä käydessäni kovin korkea. Eremitaasi jäi näkemättä, ja asia pitäisi korjata, ennen kuin siitä tehdään joku Herra Puuttinin yksityiskabinetti. Miinukset: Joku kielitaitoinen seuralainen olisi tarpeen. Viimeksi ainakin itsenäinen majoitusvaraus osoittautui hankalaksi, eikä englannilla pärjännyt kovin pitkälle. En välittäisi päätyä viettämään öitäni terminaalin pusikossa, kun en löydä perille.

Kaiserslautern/Frankfurt

Majoitus siskon luona olisi ilmaista. Muutkin perheenjäsenemme ovat maisemissa lokakuussa, eli seuraakin olisi saatavilla. Plussat: Uusi paikka, jossa en ole vielä koskaan käynyt (jos ei lasketa Frankfurtin juna-aseman ohitusta). Oktoberfestin mahdollisuus, huikea fudismatsimeinki, hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja perheen läsnäolo. Miinukset: Lentohinnat menevät hieman yli budjettini.

Istanbul

Loistopaikka, jossa majoitus taisi maksaa viime kerralla hurjat 7€/yö Sultanahmetissa (ihan keskeisimmillä mestoilla), ja lennotkin saattaa löytää edullisesti. Plussat: Niin siisti paikka, että sinne tekee aina mieli mennä! Nähtävää ja tehtävää riittää, eikä hintataso ole kova. Miinukset: En tiedä jaksanko sitä huutelun, ahdistelun ja hihasta nykimisen määrää etenkään yksin matkustavana naisena.

Tallinna/Tarto

Vironmatkailu tulee aina kyseeseen helppoutensa ja hintatasonsa takia. Plussat: Tallinna tuntuu jokaisen käyntikerran jälkeen entistäkin kivemmalta paikalta. Majoitus on edullista, ja matka taittuu lähes kaikkialle jalan. Täällä olisi mahdollisuus vaan lillua kylpylässä ja käydä ties missä hemmotteluhoidossa, ja liikkua vaikkapa Tartoon. Miinukset: Viimeisimmästä Tallinna-reissusta on vielä alle kaksi kuukautta, ja saatanpa lähteä tänne muutenkin lokakuun lopulla.

JOKIN MUU, MIKÄ?

n. 3-5 päivän budjettimatkallani on vain seuraavat tarpeet: edulliset lennot (alle 200€) ja edullinen majoitus (alle 20€/yö). Matalasta hintatasosta plussaa. (En aio couchsurffata muiden kuin tuttujen luona.) Jos mieleesi pälkähti heti jokin kuvaukseen sopiva paikka, ole kiltti ja vinkkaa siitä minulle! Ja kavereille vinkkinä, että myös matkaseuraa ja/tai majoitusta otetaan vastaan!

Reppu-Räyhälä reissaa. 

VAPAAHERRATTAREN ELÄMÄÄ

Päästin juuri gradun käsistäni kohti ensimmäistä kierrosta. Yllätyksekseni reaktioni ei ollutkaan niin helpottunut. Kun palautan sen lopullisesti maanantaina, niin seison yhtäkkiä tyhjän päällä.

Tuntuu, että enää mulla ei ole mitään tehtävää. Työt on ohi, opiskelut on ohi. Työkkäriin ei ole vielä asiaa, ja opintotuet ja -lainat vetelevät viimeisiään. Missään ei näy mitään. Työnhaku ei ole tuottanut tulosta. Rahat alkaa olla loppu. Metron sijasta päätin kävellä kotiin, onhan mulla ainakin kaikki maailman aika kanssani. 

"On siis syksy, kuljen Hakaniemen rantaa, rahaa ei tule mutta Aida vielä jaksaa."

Tiedän, ettei epätoivoon ja katkeruuteen ole syytä vaipua. Tiedän, että asioilla on tapana järjestyä. Mutta tiedän myös, ettei tällainen epävarmuus sovi mulle ollenkaan. Yritän koko ajan käskeä itseäni lopettamaan omista valinnoistani soimaamisen. Miksi annoin sattuman kuljettaa mut alalle, joka sattuu olemaan yksi huonoiten palkatuista, yksi epämääräisimpien työehtojen piirissä olevista ja ylikoulutetuimmista? Miksen valinnut toisin? Miksen tiedostanut tätä siinä vaiheessa kun epäröin, vaan päätin kerrankin tehdä jotakin loppuun asti, kävi mitä kävi?

Ikinä ei ole liian myöhäistä opiskelulle, mutta valitettavasti nyt on taloudellisesti liian myöhäistä opiskella enää mitään niin uutta, että siitä olisi uraksi asti. Miksen tuntenut itseäni vielä niin hyvin, miksen tiennyt elämästä vielä sen vertaa, että olisin opiskellut jotakin taloudellisesti kannattavampaa, tai edes jonkin verran kiinnostavaa ja taloudellisesti melko riskitöntä alaa? Miksen hakenut opiskelemaan maantiedettä tai jotakin markkinointia? Itä-Euroopan ja Balkanin tutkimusta (miksen edes tiennyt, että sellaistakin on tarjolla)? Miksi piti taas elää kädestä suuhun ja mennä sieltä mistä aita oli matalin?

No, eihän sitä voinut 19-vuotiaana vielä tietää. Eikä vielä 22-vuotiaana. Eikä vielä näköjään lähes 26-vuotiaanakaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen neuvoton. Enkä voi kuin yrittää parhaani, toimia, uskoa ja odottaa. Valitettavasti kärsivällisyys ei ole koskaan kuulunut hyveisiini. Nyt lienee kuitenkin aika muuttua ja hyväksyä tosiasiat. Oppia elämään ilman suunnitelmia. Mitä tahansa voi tapahtua.