tiistai 5. marraskuuta 2013

MOCKBA - seitsemän päivän ja kuuden yön tarinoita

Palasin kotiin jo viikko sitten, mutta työt, koulujutut ja juhlat ovat pitäneet sen verran kiireisenä, etten ole kerennyt ajattelemaankaan minkänlaista reportaasintekelettä matkastani. Väsymys käy käpälään yhä, ja olisihan noita velvollisuuksiakin, mutta tämänpäiväisten riemukkaiden Venäjä-uutisten varjossa (äärioikeistolaiset ja uusnatsit osoittivat näyttävästi mieltään Moskovassa ja Nadezhda Tolokonnikova on lähetetty Siperiaan) mieleni tekee näyttää millaisena itse kaiken koin.


Aiemmat Venäjä-kokemukseni rajoittuvat vain Pietariin, ja nyt molemmat kaupungit kokeneina uskaltaisin väittää, että Pietari on Moskovan lempeämpi ja eurooppalaisempi serkku. Mutta mene ja tiedä.

Päällimmäinen Moskovasta jäänyt tunne on hyvin ristiriitainen. Toisaalta kaupunki tarjosi upeita elämyksiä, prameita tiloja, henkeäsalpaavaa taidetta ja arkkitehtuuria, mielettömän hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä, mutta myöskin käsittämättömän omituista byrokratiaa, kielitaidottomuutta, ahdistelua, avointa rasismia sekä varmasti pitkälti pelotteluun perustuvaa välinpitämättömyyttä.




Ensinnäkin Moskova oli ihan käsittämättömän suuri. Ihmisten määrä tuntui konkretisoituvan aina metrolaiturilla silloin kun kaksi junaa saapuivat eri puolilta, ja valtava ihmismassa käveli kiireisenä kohti liukuportaita, tehden aivan mahdottomaksi pääsyn toiselle puolelle laituria. 

Metrotunneleissa ramppaaminen oli itsessään jo melkoinen matka-aktiviteetti: matkustamiseen meni paljon aikaa ja tunneleissa oli mitä hienoimpia lamppu- ja koristeluviritelmiä. En olisi varmaankaan nauttinut asemilla hengailusta ja linjojen vaihtelusta läheskään yhtä paljon, jos kyrilliset aakkoset eivät olisi olleet hanskassa, nimittäin metroasemilla oltiin yhä neuvosto- eikä digiajassa. Opasteet ja nimet olivat vain venäjäksi ja reitit ilmoitettu vain vanhoilla plakaateilla. Onneksi saimme hostellilta hyvän kartan.



Hmm, okei, joku mainostelkkari siellä ehkä oli...

Lähiasemamme Arbatskaya sijaitsi keskeisellä paikalla, Punaiselle torille käveli suunilleen 10-15 minuuttia. Hostellimmekin oli ihan kehuttava, siisti ja helppo, joskin talon omisti kuulemma mafia. Turvallista kuin leijonan kidassa, siis. Yö dormissa maksoi n. 14 euroa.


Keskeiset nähtävyydet, joita ehdimme ihastelemaan, olivat tietysti Punainen tori ja Kremlin ympäristö (myös balsamoitu Lenin hauta-arkussaan), Moskovan konservatorion Rahmaninov-sali, Tretjakovin galleria (uudempi puoli), gulag-museo, tuo alla olevassa kuvassa näkyvä kirkko, jonka nimeä en nyt muista kiusallanikaan, Gorky park, Vinzavod-niminen galleria-alue, puhumattakaan kookkaista ostoskeskuksista, Elinan yliopistosta Lomonosov Moscow State Universitysta (kokonainen kaupunki yhden rakennuksen sisällä) sekä mahtavista ruokapaikoista ja erikoisesta yöelämästä.











Päällepäin moskovalaisissa pisti silmään hyvin vahva yhteneväisyys - missään ei näkynyt minkäänlaisia pukeutumisen alakulttuureja, vaan kaikilla naisilla oli siistit kengät, toppa- tai villakangastakki ja kalliin näköinen laukku, miehillä hillityn väriset asialliset vaatteet. Vain mustaa, ruskeaa, tummanvihreää, tummansinistä, viininpunaista, harmaata, kylmiä sävyjä. Etenkin metrossa tunnelma oli suoraan kuin jostakin Kaurismäki-elokuvasta. Itse pistin tietysti merkille sellaisenkin tärkeän huomion, että olin 11,503,501:n (Wikipedia) henkilön kaupungissa itse yksi niistä ehkä neljästä naisesta, joilla näin parka-takin tai kangaskassin. Suomessa kun ihmiset eivät juuri muuta enää käytäkään. Ai että kun olisi ollut vielä jotkut paskaiset tennarit jalassa, niin mähän olisin ollut jo ihan maailmannäyttelykamaa!






Ja sitten vielä asiaa aiheesta, joka ansaitsisi oikeastaan oman postauksensa, kuten aina. Paikallinen ruokatarjonta, jota ei voi kyllin kehua!

Ensimmäinen kosketukseni ruokaan oli, kun saapuessamme Elina länttäsi meille käteen pehmoiset kaalipiirakat. Se pehmeä takina ja se hapanimeläinen kaali sen sisällä! Jumalaista. Mutta kuten arvata saattaa, emme tienneet vielä tässä vaiheessa mistään mitään. Emme olleet käyneet georgialaisessa ravintolassa!

Seuraavaksi seuraa seuraavanlainen ruokakimara, tyhmä ruokakuvailija kun olen:


Lohitäytteiset lettuset mädin, tuorejuuston, kurkun ja sitruunan kera, kalja päälle. Kyllä vaan maistui! Paikka oli jotenkin klassisen venäläisen tuntuinen, puhumattakaan sen omituisesta Twin Peaksia kirkuvasta tunnelmasta. Oli hämmentävää muistaa, että venäjällähän saa polttaa sisätiloissa. Siinä sitten savun sauhutessa olutta naamariin ja bliniä suuhun. Aivan kuin ennen vanhaan! (Oikeasti olen ihan tyytyväinen siihen, että Suomessa ei polteta ravintoloissa ja baareissa.)


Punajuuriylläri yliopiston opiskelijaruokalassa. Söin kalaa, perunaa, kasviksia, tämän ja jonkun mehujuoman johon oli pilkottu marjoja, ja maksoin koko lystistä vain suunnilleen 1,79€ ruplissa. Hieno paikka! Etenkin kun se kala oli oikeasti tosi hyvää.


Kroshka Kartoshka -pikaruokala, eli uuniperunaa voilla ja parilla täytteellä. Tässä sieni-suolakurkku ja tuorejuusto.


Ja taas sitä maankuulua kaljaa ja bliniä mädillä & smetanalla.


Iso kannullinen teetä LavkaLavka-nimisessä luomuruokalassa. Saatiin myös maistella ilmaiseksi kauden vihanneksia.


Välipalaa kaljan kanssa ennen illan georgialais-eksperimenttiä. Humusta, tsatsikia, baba ganoushia ja persiljaa parmesan-leipien kera. Oioivoi!


Pakollinen sushiateria.


Georgialaiset munakoisorullat pähkinätäytteellä, mukana granaattiomenaa, korianteria ja chiliä, dippinä jokin kastike, josta en osannut kyllä päätellä sen sisältöä.


Kurpitsa-savujuustokeitto, erinomaista!


Ghinkalit, joita syötiin smetanan kanssa. Näissä täytteenä oli sieniä, edellisellä kerralla aivan mieletöntä lammasta korianteriliemessä.


Ja jälkkäriksi baklavaa. Syötiin tämän päälle vielä khatchapuri-juustoleipää, mistä ei ole kuvaa. Ateria oli siis tuhtiakin tuhdimpi. Georgialainen ei leiki! Seuraava projektini onkin sitten opetella näiden ruokien valmistaminen ja järkätä georgialainen ruokailta. Helposti sanottu...


Aamiainen My-my -ruokalaketjussa. Runsaasti punasipulia sisältänyt sienisalaatti oli todella todella todella hyvää. Niin hyvää, että söin saman salaatin pariinkin otteeseen.


Vegaaniravintola Freshin freshaava terveysjuoma, joka oli tosi hyvässä suhteessa makeahko mutta yrttinen.


Vegaanipurilaiset, joita edelsivät mahtavat bataattiranskikset ja vegaanidippi.


Vegaani-juustokakku. Hmm, unohtuikohan vielä jotain? No aivan varmasti, eikä kaikkea tullut edes kuvattua. Pahoittelut vaan ruokakuvavihaajille!




Viimeinen päivä Moskovassa huipentui tietysti siihen, että nähtiin joku valtiovierailu ja varmasti myös Putin hyvin kaukaa. Vaikka olisimmekin nähneet Putskun läheltä, emme olisi erikoisolosuhteiden pakosta tohtineet varmastikaan huutaa minkäänlaisia solvauksia edes suomeksi, sen verran pahasti turuilla ja toreilla parveilevat miliisit meitä tapittivat.


Kyllä, itänaapurimme tuntuu olevan täynnä ristiriitoja ja vastakohtia. En tietenkään ole tuntenut vielä missään vastaavanlaista neuvostoajan henkäystä kuin täällä, sen itsensä alkukehdossa. Hienointa oli, että välillä oli hyvinkin helppoa kuvitella olevansa toisessa aikakaudessa, mutta toisaalta koko totalitaristisen järjestelmän rippeet (vai ovatko ne edes rippeitä) tuntuivat älyttömän ahdistavilta. Asiaa ei varmastikaan auttanut viimeisenä päivänä tehty visiitti gulag-museoon, jossa koko systeemin älyttömyys ja vallanpitäjien mielivaltaisuus oikein huusivat päin naamaa. Kuten huutavat nytkin.


Yhteenvetona sanottakoon, että Venäjällä matkaaminen jättää näköjään jälkeensä entistä suuremman kiinnostuksen tätä maata kohtaan. Miten jokin paikka voikin olla samanaikaisesti niin hieno, niin suuri, niin ahdistava, suorastaan vittumainen ja hankala, toisinaan naurettava, mutta samalla myös äärimmäisen mykistävä? Ainakin se on täynnä historiaa ja tarinoita, joita voisin kuunnella varmasti ikuisuuden.


Onneksi museovierailua seurasi tunnelman kevennys, ja pääsin My-My:n kainaloon. Jännitti ihan pirusti!



Reissumme teema toteutui siis kiitettävästi. Aikamoinen bolshoi surpris.

2 kommenttia:

  1. Noi kukka-kuviolliset karvahatut!!!!!! Jos meet koskaan takaisin osta mulle yks jooko:)
    -Hilda

    VastaaPoista
  2. Pidetään mielessä ;) Vai saiskohan noita jopa tilattua netissä jostain?

    VastaaPoista

Kerrohan!