Sain jokin aika sitten kuulla, että näiden tämänhetkisten seminaarien, yhden pienen kirjoitelman ja gradun palauttamisen jälkeen olen FM. Samalla hetkellä tajusin, että kun en ole enää kuluttamassa luentosalien penkkejä juuri nimeksikään, voisi olla aika siirtyä taas täysipäi(väi)siin töihin tammikuusta alkaen.
Hommassa on vaan pari pientä probleemaa: 1. Nykyinen työpaikkani on juuri siirretty Puolaan, ja määräaikainen työsuhteeni päättyy 30. joulukuuta. 2. Olen käyttänyt pian kaikki opintitukikuukaudet.
Suomeksi sanottuna, olen viettänyt huomattavan osan ajastani miettien seuraavaa askeltani työelämässä ja taloudenhoidossa. On käyty CV-klinikalla, tehty raivoisaa työhakemustaontaa ja välillä vaivuttu epätoivoon, kiroiltu ja pohdittu epätavallisen paljon sitä, mitä tekisin jos voittaisin lotossa vaikkapa kymppitonnin. Tai viisi tonnia. Äh, tonnikin kelpais. Satanen...
Tekstin pointtina oli ehkä ilmaista se, että mua pelottaa. Mulla on hyvä CV ja erikoisosaamista tietyistä jutuista, olen tehnyt oman alani töitä koko opiskeluaikani, mutta aina siellä jossain takana on ollut sellainen turvaverkko kuin opintotuki ja opintolaina. Pian ei ole mitään muuta kuin minä, tutkintoni, osaamiseni ja maailma, jossa mun täytyy kohdata joku, ja jonkun täytyy kohdata mut.
Ei tässä oikein voi muuta kuin jatkaa työnhakua ja odottaa. Tätä se tulee kaikkien ennusteiden mukaan olemaan vielä monen monta vuotta.
Tää on kyllä projektityöläiselle tosi tuttu tilanne, jos ei oo tiedossa heti seuraavaa työtä tai juttua. Toisaalta nautin vapaudesta, mutta kyllähän se ahdistaa, jos ei ole tiedossa, mitä seuraavaksi tekee. Mutta kyllä kaikki järjestyy!
VastaaPoistaNiinpä! Lähinnä vaan se, että olisi kiva tietää pystyvänsä maksamaan vuokran, muut laskut ja elämisen epävarmoinakin kausina, opiskelijana ei ole päässyt ihan hirveästi laittamaan mitään "sukanvarteen" pahan päivän varalle. Mut toivotaan tosiaan, että kaikki järjestyy itse kullekin! :)
VastaaPoista